Poika (kuopus) + Tyttöystävä tulivat meille jo maanantai-iltana eli vapun aaton aattona. Olivat kyllä varmistaneet, että vapuksi me lähdemme pois. Ehdimme kuitenkin hyvin päivittää kuulumisia, kun lähdimme mökille vasta vappuaattona (tiistaina) iltapäivällä.
Vanhempani + koiransa lähtivät mukaan. Heidän mökkinsä on samassa pihapiirissä kuin meidän, joten kaikilla on oma rauha, mutta ollaan lähellä, jos on tarvis. Vappua viettämään tuli myös Lapsuuden Ystäväni miehensä kanssa (joka taas on Miehen lapsuuden ystävä!). Menimme koko porukalla, kuohuviinin kera, vanhempiani moikkaamaan. Lapsuuden Ystäväni isä ja minun isäni olivat myös lapsuuden ystäviä keskenään ja vielä heidänkin vanhempansa olivat parhaita ystäviä keskenään! Olipa hauskaa muistella kolmen polven tapahtumia! Kaikilla oli paljon muistoja ja myös Äiti muisti aivan kaikki vanhat asiat ja korjaili välillä meidän muiden muistikuvia.
Oma mökkimme on yksi huone puuvajan päädyssä, keittiö, ruokailu ja olohuone samassa tilassa. Lisäksi on pieni makuuhuone, jonka päällä on parvi. Sähköt on ja vesi tulee kaivosta, mutta muita mukavuuksia ei ole. Sinne me yleensä muutamme heti, kun mahdollista. Vaikka kotikin on pikkukaupungissa, piha on iso ja ikkunasta näkyy pelto, on tämä mökki äärettömän tärkeä henkireikä meille kaikille. Siellä luonto on vielä enemmän läsnä: aamulla herää lintujen liverrykseen (jos on osannut nukahtaa..), veden ja tuulen äänet kertovat heti päivän säästä. Ja koska mökki on vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kodistamme, ei ole mikään ongelma käydä sieltäkäsin töissä.
Tuo nukkuminen, se on niin hankalaa nykyään. Menen väsyneenä nukkumaan ja saatan nukahtaakin, kunnes herään joskus kolmen aikoihin yöllä. Virkeänä valvon ja päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa, kunnes ehkä joskus kuuden-seitsemän aikaan taas hetkeksi nukahdan. Tai sitten en edes alkuun nukahda millään. Tai nukahdan aamuyöllä ja herään kukon laulun aikaan. Kaikki versiot on käytössä. Taas kerran kateellisena kuuntelin kolmiäänistä kuorsausta ja haaveilin nukkumisesta.
Jäät lähti! Vapun aattona jäät olivat vielä paikallaan, mustaa kyllä ja esim. laiturin ympäriltä sulanutta niin, että miehet päättivät heittää talviturkit pois ja hypätä uimaan. Vappupäivän iltana kaikki jäät olivat poissa. Vesi on taas vapaa!
Kauden ensimmäinen golfkierros pelattiin vappupäivänä. Tästä se lähtee! Minulle golf ei ole mikään intohimo (hiihto on), mutta selitykseni eivät enää menneet läpi: Mies on viimeiset 20 vuotta yrittänyt saada minut mukaan golfaamaan, mutta kun se vie niin paljon aikaa ja on lapset ja työt ja kaikki, niin en mitenkään ole voinut lähteä. Nyt kaikki lapset elävät omillaan enkä vielä ole keksinyt uusia selityksiä. Golf on haastava, ärsyttävä, innostava, sosiaalinen laji. On hauska taas tavata innokasta golf-kansaa, joka tulee esille talvipesistään ja tapaa pitkästä aikaa toisiaan golfkentällä. Toisaalta: koska muulloin viitsii kävellä kymmenen kilometriä säässä kuin säässä? Aurinko polttaa tai sade kastelee likomäräksi, mutta kierrosta ei malta jättää kesken. Se siinä ehkä mukavaa onkin. Ylittää itsensä. Tai alittaa, kun ei edes osu palloon. Tai, jos osuu niin: - Oho, miten se tonne meni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti