sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannuksen toinen etappi

Perjantaina joimme rauhassa aamukahveja ja arvoimme seuraavaa ajosuuntaa. Olimme puhuneet oululaisen ystäväpariskuntamme, Proffan&Maikan kanssa, että vietämme juhannuksen yhdessä, jossain. Eivät kauheasti innostuneet Kuhmon erämökistä. Kun on niin kylmääkin. Ei sisävessaa eikä lämmintä suihkua. Ei sähköjä. Entäs hyttystilanne? Mitäs, jos me suuntaisimme heille Ouluun kaupunkijuhannusta viettämään?

Lopputulos oli kompromissi: Iso-Syöte. Vanhemmillani on ollut siellä jo 30 vuotta kymmenen kaveriperheen yhteinen, kimppamökki. Perusmukavuuksineen. Tarkistimme, että mökki on vapaana ja sitten nenä kohti Iso-Syötettä. Emme ole koskaan ennen olleet siellä kesäaikaan, joten olikin mielenkiintoista lähteä katsastamaan miltä paikka näyttää kesällä. Oletimme, että kuolleelta. Ensimmäisenä ajoimme tunturin huipulle tarkistamaan, onko hotelli Iso-Syöte edes auki. Parkkipaikka oli niin täynnä, että autoa ei meinannut saada mahtumaan minnekään! Hotelli oli todellakin auki. Ja ravintola oli täynnä väkeä. Selitys oli Sprint Cup, eli autokisa, jossa kilpailijat ajoivat alhaalta tunturin huipulle kilpaa (yksi kerrallaan, kapeaa, mutkaista tietä, jopa 200km/h). Kisa kiertää ympäri Suomea. Olipa mukavaa, että oli elämää! Saimme täydestä ravintolasta paikat ja söimme listalta alkupalat, jotka olivat niin runsaat, että riittivät hyvin iltapalaksi. Loistava ruoka!

Mökillä Mies jäi taas katsomaan futista ja minä lähdin tutkimaan, miltä luonto näyttää kesällä. Löysin hienoja patikointipolkuja, upeita maisemia ja aivan uusia paikkoja.




Suopursu kukkii, rahkasammal...


Raput taivaaseen


Klo 22.30 aurinko häiritsee TV:n katselua.

Klo 23.45 

Proffa&Maikka tulivat perjantaina eli juhannusaattona. Söimme pikaisen lounaan, uusia perunoita, silliä ja kylmäsavulohta. Sen jälkeen lähdimme patikkaretkelle. Miehet kiersivät pidemmän lenkin, n. 17 km ja me naiset lyhyemmän lenkin, n. 8 km. Molemmissa reiteissä oli nousuja ja laskuja, upeita maisemia, pitkospuita soiden yli ja viimeisenä haasteena kipuaminen tunturin huipulle hotelli Iso-Syötteen ravintolaan juhlaillalliselle. Edelleen sekä loistava ruoka että palvelu! Syödessämme katselimme upeita maisemia suurista panoramaikkunoista - ja lumipyryä.




Juhannusaaton lumipyry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti