Eilen kotihoidon sairaanhoitaja soitteli. Hän oli käynyt vanhempieni luona nyt uudestaan, jutellut heidän kanssaan, ottanut jotain kokeita ja nyt mietitään jatkoa. Hän yritti kertoa vanhemmilleni, että nyt heidän hyvinvoinnistaan ollaan huolissaan ja lisäapu olisi tarpeellista. Kun he kuitenkin ovat sitä mieltä, että eivät kaipaa mitään apua, hoitaja ehdotti, että jatketaan kotihoidon käyntejä kahden viikon välein, kuten tähänkin asti, mutta hän organisoi, että nyt käy vain muutama kokenut hoitaja ja jokainen juttelee, vähän ohimennen, lisäavun tarpeesta. Samalla hoitajat voivat keskenään raportoida toisilleen, missä mennään ja tilannetta voidaan seurataan tarkemmin.
Hoitaja oli myös huomannut, että koska Rouva O on saanut vanhempieni luottamuksen, niin todennäköisesti olisi parasta tässä vaiheessa koittaa saada vanhempieni suostumus, että vähän lisättäisiin hänen käyntejään. Hoitaja myös arvasi, että oma oloni oli vähän epämiellyttävä, kun näin "juonimme" vanhempieni selän takana. Mutta, tässä tilanteessa se alkaa olla tarpeellista. Itsemääräämisoikeus pysyy edelleen emmekä voi tehdä mitään, jos he kertakaikkiaan kieltävät tekemästä. Mutta voimme yrittää pehmentää heitä nätisti puhumalla ja houkuttelemalla.
Äidillä alkaa nyt olla kovasti vaikeuksia pukemisen kanssa. Kun sairaanhoitaja oli käynyt heillä, Äidillä oli ollut päällään paita, sen lisäksi hän oli vetänyt päälleen joustavan puseron minihameeksi. Toisen hihan hän oli jotenkin kieputtanut vyön tapaiseksi, mutta toinen hiha roikkui häntänä. Vähän väliä hän ihmetteli, että miten tämä hame ei nyt istu oikein kunnolla ja mikä ihmeen liepuke tässä takana on.
Kun olin vanhemmillani eilen illalla, Isä harmitteli, että kun hän ei jaksa eikä oikein pysty enää mihinkään reissuun lähtemään ja Äiti taas kaipaisi koko ajan menoa, niin Äiti pehmensi, että niin hän haluaisikin, mutta ei ilman Isää, kun ei hän halua jättää Isää yksin kotiin. Yritin heti sanoa, että tässäkin juuri lisäapu olisi hyväksi! Minä voisin olla jomman kumman kanssa ja joku muu olisi toisen kanssa. EI! EI KÄY! Eihän he nyt enempää apua tarvitse, sanoi Äiti. Kerroin, että nyt on aikalailla kaksi vaihtoehtoa: joko ottaa lisää apua vastaan, asua kotona ja molemmat pystyvät silloin tekemään asioita joista pitää. Toinen vaihtoehto on, että ei ole enempää apua ja sitten eletään näin. Äidin mielestä huonoja vaihtoehtoja molemmat. Hän haluaa olla terve ja tehdä asiat niin kuin ennenkin ja hän haluaa ajokortin takaisin, että pääsee itse kulkemaan niin kuin haluaa. Isä oli hiljaa, kunnes sanoi vain, että suo siellä, vetelä täällä - eli hän on ehkä kuitenkin nyt huomannut, että huonoista vaihtoehdoista on valinta tehtävä, kun paremmaksi tilannetta ei muuten saada. Voin vain kuvitella, että on se kova paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti