Kun ensimmäisen kerran menimme Egyptiin, Kairoon (n. 15v sitten), en ajatellut sen kummemmin kulttuurieroja. Olimme menossa töihin, tapaamaan tavarantoimittajia, joilta olimme jo jonkin aikaa ostaneet tavaraa, olimme tavanneet yritysten ihmisiä sekä ulkomaisilla messuilla, että Suomessa, kun he kävivät tutustumassa perheyritykseemme. Olimme siis vain menossa töihin.
Hetkessä huomasin, että olisi ehkä voinut hieman paremmin perehtyä paikalliseen kulttuuriin etukäteen! Olimme alkuun hyvin varovaisia; kaikki olivat "liian" ystävällisiä. Joku taka-ajatus tässä on nyt takana... Lopulta oli pakko uskoa: egyptiläiset ovat aidosti sydämellisiä ja ystävällisiä! Ilman taka-ajatuksia.
Turistikeskukset ovat asia erikseen, niissä on hyvä olla hereillä. Ei niissäkään taskuvarkaita ole (ellei sitten toiset turistit), mutta egyptiläiset ovat vanhaa kauppakansaa, he osaavat myydä turistille roskaa kalliilla hinnalla. Sehän on vain jokaisen omaa tyhmyyttä, jos on valmis maksamaan rihkamasta laatutuotteen hinnan. Muutenkin turistipaikat ovat oma lukunsa, kuten missä tahansa maassa.
Olimme saaneet vapaapäivällemme hyvää englantia puhuvan, huivipäisen naisoppaan, jonka kanssa pääsimme näkemään pyramidit ja sfinksin, Kairon museon ym. Opas kertoili historiasta, mutta myös yleisesti egyptiläisistä. Olin nolona. En tiennyt yhtään mitään. Siis muuta kuin juuri nuo historialliset nähtävyydet. En myöskään tiennyt siihen aikaan paljoakaan islamista tai muslimeista. Lähinnä mielessä oli vain median luoma, negatiivinen kuva. Ja taas nolotti. En tietysti kertonut ajatuksiani kenellekään, mutta oli itselle noloa huomata, että sittenkin oli ennakkoluuloja. Kyselin jotain hyvin varovaisesti, kun en tiennyt mitä uskallan kysellä. Hän naureskeli, että saa kysyä aivan vapaasti ihan mitä haluan. Kyselin niin paljon kuin kehtasin ja päätin, että kotona perehdyn tähän kiehtovaan, ristiriitaiseen kulttuuriin toden teolla.
Mutta mites perehdyt? Kirjastoissa ja kirjakaupoissa on hyllymetreittäin tietoa Egyptin historiasta.
Tästä päivästä, tämän hetken ihmisistä ja elämästä - ei mitään. Aloin siis lukea historiaa ja lopulta "Meidän Pojat" naureskelivat, että tiedän heidän historiansa monin verroin paremmin kuin he. Vuosien kuluessa olen päässyt edes hieman sisälle myös nykyaikaan.
Kuitenkin, Egyptissä on niin paljon ihmisiä, niin paljon tapoja, että mistään asiasta ei voi sanoa, että "kaikki tekevät näin" tai "aina tehdään niin". Ihmiset, joita tunnen ja joiden kanssa teen töitä, ovat koulutettuja, enimmäkseen meidän mittapuun mukaan keskiluokkaa olevia, tavallisia ihmisiä tai yritysten äveriäitä omistajia ja heidän sukuaan.
Asiat, joista kerron ovat siis omia näkemyksiäni ja kuulemuksiani. Totuuksia ja tapoja on monia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti