Kutsumme tavarantoimittajien myyntimiehiä "Meidän Pojiksi", useimmat kun olivat juuri opiskelunsa lopettaneita parikymppisiä, kun aloimme tehdä yhteistyötä. Osa on jo vaihtanut työpaikkaa, mutta pidämme edelleen yhteyttä. "Pojista" on kasvanut meille ystäviä. Olemme saaneet seurata tyttöystävien etsintää, tutustuneet vanhempiin, päässeet häihin, seuranneet lasten syntymiä ja oppineet paljon tämän hetken egyptiläisestä kulttuurista ja elämänmenosta.
Tänään yksi "Pojistamme" kertoili 2 kk vanhasta pojastaan. Äiti oli 45 päivää kotona. Sen jälkeen hän lähti takaisin opettajan hommiin. Onneksi koulun yhteydessä on lastentarha, jossa vauva voi olla ja äiti käy aina kolmen tunnin välein imettämässä. Isyyslomaa ei ole olemassa. Lopen väsyneitä ovat kuulemma molemmat, mutta isälle ei tulisi mieleenkään jättää tapaamatta kavereitaan joka ilta shisan ääressä.
"Poikiemme" mukaan Egyptin tilanne on nyt rauhoittunut ja he ovat tyytyväisiä uuteen presidenttiin. Joka paikassa ainakin rakennetaan! Tuntuu, että yhtäkkiä tänne on noussut uusia asuinalueita, kauppakeskuksia ja teitä ympäriinsä. Hyvä niin. Talous pyörii ja ihmisille on töitä.
Hei! Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt blogiisi. Se on kaikin puolin kiva ja mielenkiintoinen, mutta vielä kuulla Egyptistä, egyptiläisistä jne. on aivan mahtavaa! On todella upeaa, kun saa tietoa ja oppii asoita toisesta kulttuurista ja vielä nimenomaan arki-ihmisten välityksellä. Se on ihan eri asia kuin lukea kirjoista tai kuunnella uutisista.
VastaaPoistaKIITOS! Olipa innostavaa saada kommenttisi! Aloin heti suunnitella, mitä kaikkea voisin kertoa egyptiläisten elämästä ja arjesta. Tarinaa saattaisi tulla toisen blogin verran mutta, kun aika ei oikein riitä kahden blogin kirjoittamiseen, postailen tänne sitä sun tätä. Varmasti teen postauksen kommenttiisi liittyen! Istahda siis rauhassa Leelian Lepotuoliin ja seuraa mukana isommilla ja pienemmillä matkoilla elämässäni. Otan ilolla vastaan kommentteja :D
Poista